Viimeinen pää päättyi voittoon määriksellä

Eli minulla on täten ilo ja kunnia ilmoittaa että olen kunnialla selvittänyt olympiahaasteen ja saanut paidan valmiiksi. Fanfaareja, töttö röttö röö! Täällä se valmis teos on nyt nähtävillä. Lopputulos on ihan ok, ei varsinainen taidonnäyte mutta ainakin iloisen pirteän värinen ja ihan hyvän kokoinen. Ja mikä parasta nyt saa taas keskittyä muihin haastavampiin hommiin. Fifikin on edistynyt heti jo noin puoli metriä kun on päässyt hypistelemään sitä ihanan pehmeää lankaa.

Mutta nyt täytyy palata taas olympialaisten pariin vaikka olympiatyö onkin jo valmis. Miesten jännittävä curling-finaali on käynnissä joten täytyy mennä kannustamaan Suomen miehet voittoon!

Paratiisi vai syöksykierteen alku?

Olympiatyö on edistynyt toivotulla tavalla ja eilen tapahtui se odotettu asia että toinenkin hiha tuli valmiiksi. Nyt kappaleet ovat hakemassa muotoaan ja huomenna olisi tarkoitus ommella osaset kohdalleen. Työstä tulee seuraava kuvapäivitys siinä vaiheessa kun saan sen kokonaan valmiiksi ja voin julistaa päässeeni maaliin voittajana. Tietysti ainahan voi tapahtua välinerikko (kaikki neulat häviävät ja pyörypuikot katkeavat jne.) tai totaalinen hyytyminen enkä pääsekään maaliin mutta onneksi on vielä monta päivää aikaa. Tosin toi hyytyminen on kyllä hyvin lähellä, saumojen ompelu ei ole koskaan kuulunut mun lempipuuhiin...

No pääsinpä sitten eilen aloittamaan myös uutta työtä. Heti kun olin saanut viimeisen silmukan pääteltyä niin jo oli kädessä uusi ihana viime viikolla ostamani lanka ja aloitussilmukat luotu. Lankana oli viime viikolla Neuletikistä ostettua Gedifran Trend Color Sofficea ja käytössä uudet 7 mm bambupuikot. Voi sitä tekemisen riemua kun vihdoinkin sai käsiinsä tuota ihanan pehmeää lankaa kovan 7 veljeksen sijaan ja neuloa jotain muutakin kun tylsää samanlaista oikeaanurjaa. Lanka suorastaan halusi muotoutua Fifi-huiviksi. Huomasin tosin vasta muutaman mallikerran neulottuani ettei langan raidoitus oikein sovi kolmiohuiville. Näin alkuvaiheessa se vielä menettelisikin mutta huivin levetessä siitä ei tulisi kivan näköistä. :-( Huivin alku menee siis purkuun.

Koska en halunnut luopua Fifi-ideasta niin päätinkin tehdä Fifistä kolmion sijaan suorakulmaisen version ja nyt näyttää todella hyvältä! Raidoitus pääsee paljon paremmin oikeuksiinsa tasaisenmallisessa kappaleessa.

Pari viikkoa sitten MODA-lehteä lukiessani törmäsin Tekstiiliteollisuuden jälleenmyyjälistaan ja huomasin että Espoossa on Menitan Outlet-myymälä. Tähän asti olen oikeastaan laiskuuttani ostanut aina Novitan lankoja koska niitä on niin helppo saada joka paikasta. Nyt olen pari kertaa asioinut oikeassa lankakaupassa ja huomannut konkreettisesti että maailma on pullollaan ihania pehmeitä, pörröisiä, kaikenlaisia ja kaikenvärisiä lankoja. Niinpä päätin mennä joskus lähitulevaisuudessa käymään myös Menita Outletissä varsinkin kun matkaa kotoa ei sinne ole montaakaan kilometriä. Kun sitten eilen kuulin että ko. liikkeessä on myynnissä edullisesti merino-Woolia josta olin jo muutenkin haaveillut ja vielä minulle täydellisesti sopivana värisävynä niin pakkohan se oli suunnistaa tänään heti töistä päästyäni valikoimaa tutkiskelemaan. Ja törmäsin lähes täydelliseen lankaparatiisiin melkein kotiportilla! Olisin voinut ostaa kaikkia näkemiäni lankoja ja monet niistä olivat jopa todella edullisia. Sain lähes raahata itseni ulos sieltä etten olisi haalinut seuraavan kymmenen vuoden lankavarastoa kerralla. Luulenpa että tämä oli alkusoitto lankahamstrauksen maailmaan... Onneksi sentään kaikilla ostamillani langoilla on jo päämäärä eli ostin lankoja pelkästään lähitulevaisuudessa (suhteellinen käsite...) työn alle pääseviin töihin joihin on jo mallit kutakuinkin valittuna. Vältyin sentään ostamasta lankoja ihan umpimähkään ja määrä pysyi vielä kohtuullisen pienenä. Mieleen jäi kyllä kummittelemaan monta hyllyiltä loistavaa lankakerää joten täytyy psyykata itseään olemaan liikkumatta siellä suunnalla vähään aikaan... No onneksi se kahden viikon talviloma alkaa ylihuomenna ja sitten on aikaa kuluttaa noita kaikkia ihania lankoja.

Loppukiri alkaa

Viikonloppuna ja loppuviikolla kisätyö eteni taas ihan hyvää vauhtia ja tässä on tämän hetken väliaikatulos nähtävillä. Valmiina ovat siis jo etu- ja takakappale ja sekä ensimmäinen hiha, toista on noin 15 cm neulottuna.

Nyt olis taas jo niin paljon ideoita ja suunnitelmia uusia töitä varten että sais jo valmistua. Paitaa on aika tylsä tehdä vaikka onneksi sentään hihat tuovat vähän vaihtelua. Totaalinen puudutus olis kyllä tullut jos nekin olis olleet samanlaista neulosta kun etu- ja takakappale. Hihoissa voi sentään aina odotella raitojen vaihtumista... No tosin jos ei toi malli olis ollut noin yksinkertainen niin eipä se olis tuota vauhtia edennytkään, en olis jaksanut keskittyä noin aktiivisesti pelkästään neulomiseen. Nyt työtä siivittää toive valmistumisesta ja uusista odottavista haasteista joten uskoisin hihan valmistuvan viimeistään huomenna.

Peli ei sittenkään ole vielä menetetty

Kisatyön edistyminen on suorastaan yllättänyt itsenikin. Vaikka viikonloppuna työ ei sanottavasti edistynytkään on parin viime päivän aikana kirimistä tapahtunut huomattavasti. Nyt valmiina on jo takakappale ja etukappale on puolessa välissä ja se on mielestäni huima saavutus tässä ajassa. No totuuden nimissä olen kyllä sen parissa kaiket illat viettänytkin. En tietenkään itse neuletyön takia vaan kun talviurheilu on niin täynnä kiinnostavia lajeja... ;-) Tottahan urheilu kiinnostaa mutta epäilen että ilman neuleprojektia olisin ihan noin tarkkaavaisesti jaksanut seurata curlingin alkusarjan otteluita. Nyt olen alkanut päästä sisään curlingin taktiikkakuvioihinkin, sehän alkaa olla jo oikeasti mielenkiintoista... :-) Ja sitten kun loputtomat jääkiekko-ottelut alkavat kyllästyttää niin muutan aina töineni tänne tietokoneen ääreen. Kun kerran valitsin sopivan aivottoman mallin niin ei ole mitään ongelmia lukea neuleblogeja ja keskustelupalstoja ja samalla neule valmistuu puikot tikuttaen. Sitä suorastaan aina hämmästyy lopettaessaan kuinka paljon on saanut aikaan. Ja mies vielä yrittää väittää etten mä tee mitään hyödyllistä...? Siis miten niin en tee, mähän teen jopa kahta asiaa kun luen ja neulon yhtä aikaa...! Omituisia väitteitä... Nyt kun vielä keksisi että miten pystyy kirjoittamaan blogia ja neulomaan yhtä aikaa, tässä menee nyt hyvää peliaikaa hukkaan.

Yksi varjostava tekijä tässä kisasuorituksen onnistumisessa kyllä ajan lisäksi on. Kisakunto ei ilmeisesti ole ihan kohdallaan, harjoituskausi ei joko ollut riittävä tai sitten huippukunto ei ole osunut kisa-ajankohtaan. Hartiat ja sormet ovat nimittäin alkaneet oireilla ikävästi joten saa nähdä miten käy, valmistuuko neule ennenkuin kädet jäävät pysyvästi kramppiin. Ehkä tämän koitoksen jälkeen pitää ainakin hieman hidastaa tahtia. Tosin onneksi mun talviloma alkaa samaan aikaan kun olympialaiset päättyvät ja tarkoituksena olisi lähteä pariksi päiväksi kylpylään rentoutumaan. Jee, jee... Sinne tuskin otan käsityötä mukaan ollenkaan joten muutaman päivän tauko on luvassa höystettynä hieronnoilla. Sen jälkeen onkin sitten taas valmis kohti uusia koitoksia. :-) Tuskin maltan odottaa...

Kuvia en tähän keskeneräisestä työstä jaksa nyt lisätä. Mun mielestä keskeneräiset työt on niin tylsän näköisiä, ei niitä viitsi kuvata. Katsellaan sitten kun on jotain muutakin valmista kun yksitoikkoinen takakappale.

Tavoitevauhti menee menojaan

Olympiatyö ei ole edistynyt ollenkaan tavoitevauhtia, viikonloppu meni taas ihan muuhun kun käsitöihin. Olin laskenut työn tavoitteessa pysymisen nimenomaan viikonloppujen varaan mutta ehkä saan vielä kirittyä kaulaa kärkeen kiinni. :-) Tänään on ainakin ollut kova yritys, heti töiden jälkeen liimauduin sohvalle ja olen katsonut tiiviisti miesten pikaluistelua, vaikka totuuden nimissä laji ei välttämättä ihan ykkössuosikkeihin kuulukaan... No onhan siinä ainakin paljon hyväkroppaisia miehiä tiukoissa trikoissa, täytyy vaan varoa ettei työhön tule liikaa virheitä jos unohtuu turhan intensiivisesti tuijottamaan... Nyt täytyy palata lajin pariin mutta laitan vielä tähän kuvan olympiatyön tämänhetken tilanteesta. Kuvan alareunassa voi myös havaita meidän kisamaskotin aktiivisen panoksen työn edistymiseen... :-)

Olympiatyö

Neulontaolympialaisiin osallistuminen on nyt suoritettu ja kilpailutyöksi ilmoitin neulepaidan raidallisilla raglanhihoilla (ohje: Novita Kevät/06) . Päätin valita sen kisatyöksi koska olin jo valmiiksi päättänyt että haluan neuloa sen seuraavaksi ja kun langatkin ovat jo valmiina. Mallinahan neule ei todellakaan ole mikään monimutkainen mutta ihastuin neuleen iloisiin väreihin. Varsinkin aina keväisin tekee mieli käyttää kaikkia kirkkaita ja värikkäitä värejä, ne piristävät kummasti mieltä. Neule toteutetaan Novitan 7 veljestä langasta siten että etu- ja takakappaleesta tulee turkoosi ja hihoihin käytetään Jättiraita-lankaa jossa on turkoosia, vihreää, pinkkiä ja oranssia. En olekaan pitkään aikaan tehnyt raglanhihoja eli hauskaa kokeilla taas niidenkin tekemistä. Raglanhihoista tulee mielestäni aika hauskat kun hihat on toteutettu raidallisena.

Ongelmaksi tässä saattaa muodostua ajan vähyys eli hiukan epäilen saavani neuletta valmiiksi olympialaisten aikana. Ajattelin kuitenkin siitä huolimatta osallistua ja yrittää tosissani, mitään suurempaa stressiä en silti ota. Jos ei valmistu ajoissa, niin ei valmistu. Tuleepahan sitten ainakin nopeammassa tahdissa valmiiksi kisojen jälkeen. Ja ainahan Suomen joukkueessa on kisakoneessa ollut niitäkin jotka ovat hankkimassa kokemusta seuraavia kisoja varten vaikkeivät varsinaisesti mitään mitalitoivoja olekaan eli jonkunhan tässäkin on hoidettava se puoli...

Valmiita töitä

Kun perjantaina sain kädet tehokkaan rasvauskuurin jälkeen taas suhtkoht toimintakuntoisiksi niin töitä alkoi valmistua pikatahtiin. Oli varmaan kerääntynyt niin paljon käyttämätöntä neulontaenergiaa... Ensinnäkin sain valmiiksi toisenkin huovutettavista tossuista ja sitten aloin heti tehdä Novita Teddy-langasta ponchoa. Teddyyn törmäsin kauppamatkalla ja se oli niin ihanan pörröistä ja kivan väristä etten voinut vastustaa. Poncho valmistuikin sitten nopeesti ja oli tänään jo koekäytössä. Ihan oli lämmin ja sopivan väljä eli toimi käytönnössäkin ihan hyvin. Ponchon ohje oli Novitaklubin sivuilta, olisko ollut syksy 2005 tai jotain. Olin yllättynyt siitä, että onnistuin tekemään yhteenompelunkin melko huomaamattomasti, vähän pelotti toi keskelle tulevan sauman onnistuminen.


Ponchon valmistuttua aloitin taas pakkasen innoittamana neulomaan pipoa Novita Ainosta. Tarkoituksena oli tehdä jonkinsortin palmikkopipo mutta Lauran BiBo-ohjetta katsellessani päätin ryhtyä BiBon omistajaksi. Nyt BiBoa on valmistunut jo viisi senttiä ja ihan hyvältä näyttää!

Onpa tää nyt vaikeeta...

Kyllä tää tekniikka on ihmeellistä, mä en kertakaikkiaan saa näitä kuvia tulemaan kunnolla. Ohjelma ei vaan suostu lähettämään kahta kuvaa kerrallaan saati sitten sijoittamaan niitä samaan paikkaan... Ehkä mun täytyy vaan pysytellä yhden kuvan tekniikassa niin kauan kunnes ehdin datanörtteillä sen verran että saan selville mikä on ongelmana (käyttäjässä vai koneen asetuksissa...) Joka tapauksessa tässä on vielä kuva niistä viikonloppuna valmistuneista huovutetuista tossuista. Heitin ne heti valmistumisen jälkeen pesukoneeseen ja tossut saavuttivat juuri oikean kokonsa kerrasta. Mies tosin saikin sitten istua koko illan kosteat tossut jalassa oikean koon ja muodon varmistamiseksi mutta kyllä niistä sitten hyvät tulivatkin. Ovat olleet sen jälkeen jo kovassa käytössä.


Kovan pohdinnan alla on ollut osallistuminen neuleolympialaisiin. En vaan pysty päättämään sopivaa kisatyötä kun kaikki tuntuu olevan joko liian helppoa tai sitten liian työlästä. Oikeastaan haluaisin tehdä seuraavaksi raitahihallisen paidan johon olen ostanut jo langatkin valmiiksi mutta epäilen vähän etten tuolla aikataululla pysty sitä toteuttamaan. Valitettavasti kuitenkin vapaa-aika on niin rajallista enkä haluaisi tuosta enää ylimääräistä stressiä (jos päätän saada sen valmiiksi niin sitten sen on tultava valmiiksi...). Mallin on kuitenkin oltava helppo sillä haluan myös katsoa olympialaisia enkä pelkästään keskittyä mallikuvion seuraamiseen. Ja toisaalta kuitenkaan oma itsetunto ei anna valita liian helppoa työtä, eihän siinä sit ole enää mitään haastetta. Miten tästäkin asiasta voi tehdä itselleen näin vaikean...? Hmm... täytyy vielä pohtia asiaa, onhan tässä vielä pari päivää aikaa...

Tuskaa...

Tällä viikolla ei ole käsityöt paljoakaan edistyneet. Viime viikonloppuna sain tehtyä huovutetuista tossuista yhden valmiiksi ja aloitin Fifi-huivia, josta sainkin jo lähes puolet tehtyä. Löysin kaapin kätköistä vanhat mohair-langat joten pääsevätpähän nyt nekin käyttöön Fifi-huivin muodossa. Lankoja jää tosin vieläkin yli joten myöhemmin taidan kokeilla niistä esim. pikku boleron neulomista, malli on jo suunnitteilla.

Alkuviikon olen ollut työmatkalla itä-Suomessa enkä tullut ottaneeksi käsityötä mukaan joten eivät ole itsestään edistyneet. Onneksi piilotin käsityöt lähtiessäni tarpeeksi hyvin niin eivät ole myöskään meidän pikku apulaisen myötävaikutuksesta itsestään purkaantuneetkaan... :-)

Tuskaa aiheuttaa tällä hetkellä se, että jouduin viettämään työmatkalla melkoisen paljon aikaa ulkona ja kylmän ilman vaikutuksesta kädet kuivuivat aivan totaalisesti. Nyt sormenpäät ovat halkeilleet ja kipeät eikä neulomisesta tule mitään. Täytyy yrittää antaa käsille jotain tehohoitoa että pääsisin takaisin käsitöiden kimppuun. On se nyt kumma kun työnteko alkaa jo haitata harrastuksiakin... Pitäisi saada ainakin se toinen huovutettu tossu tehtyä ettei miehen varpaita palele kun pakkanen alkaa taas nousemaan ja olen luvannut ne jo aikoja sitten tehdä. Ehkä lämpimät varpaat edesauttaisivat positiivisempaa suhtautumista jokapuolella lojuviin lankoihin ja keskeneräisiin käsitöihin...?