Taikajakku valmistui

Eli tässä se nyt sitten on, valmis taikajakku! Sain tiistaina viimeisen hihankin valmiiksi ja langanpäät pääteltyä. Eilen kunnostauduin ompelemalla saumat kiinni. En tosin siinä neulan suihkeessa huomioinut että ompelin saumat kiinni hieman eri puolelta kuin oli tarkoitus... No eihän se varsinaisesti tuossa mallissa näy muuten kuin niin että saumakohdista olisi tullut ehkä vähän paremman näköiset toisin päin. Laiskuuttani en kuitenkaan jaksanut enää purkaa joten saanee kelvata tuollaisenaan. Jos jonain päivänä saan oikein suuren energialatauksen niin sitten voi harkita mutta muuten olkoot noin. Samaa sarjaa on tuo kuvakin, ei siitä saa mitään selvää mutta on ollut niin rankka päivä etten jaksa mitään studiojärjestelyjä nyt viritellä... :-)

Seuraava työkin on jo päässyt eilen puikoille, ajattelin tehdä tässä välityönä nuo suunnitteilla olleet huopatossut. Saa nähdä miten käy taas koon kanssa kun se on vähän arpomista tuo mun huovuttaminen. Onneksi lopputulosta saa venytettyä melko reippaasti, ei haittaa vaikkei osuisi ihan kohdalleen. Tai eihän se olisi arpomista jos olisi kärsivällinen ja sitkeä ja seuraisi huopumista pesun aikana mutta kun ei ole niin lopputulos voi olla mitä vaan, jännitystä elämään...

Ulla-neuletta lukiessani törmäsin minäkin jo huomattavaa mainetta niittäneeseen Fifi-huiviin. Sellainen on kyllä ihan pakko neuloa mohair-langasta! Ihan kivan näköinen ja yksinkertainen malli ja mohairista siitä tulee lämmin ja kevyt sekä näyttävän näköinen. Pitänee lisätä heti työjonoon. Varsinkin jos löydän vielä mohair-puserosta ylijääneitä lankoja kaapin pohjalta niin se saattaa jopa olla seuraavana vuorossa. Mutta nyt täytyy taas lähteä käsityön pariin ettei mene kalliit vapaa-ajan hetket hukkaan tässä turhia löpistessä... :-)

Villapaita ja onnellinen omistaja

Ja vielä päivän piristykseksi haluan laittaa kuvan yhdestä kaikista kovimpaan käyttöön päässeestä tekemästäni villapaidasta eli koiran jussipaidasta. Se lämmittää koiraa mukavasti varsinkin trimmauksen jälkeen eikä haittaa kovaakaan menoa. Ja paita on saanut kovasti kehuja ja ihastuneita kommentteja myös muilta ohikulkijoilta ja koiranomistajilta...

Omituisuuksia

Koska myös mulle esitettiin haaste emman toimesta niin täytyyhän se sitten ottaa vastaan. Eli tässä tulee viisi kappaletta omituisia tapojani.

1) En siedä hetkeäkään likaisia astioita tai tyhjiä pulloja pöydillä tai tiskipöydällä. Vaikken muuten olekaan mikään siivousintoilija niin astiat ja tyhjät pullot on välittömästi vietävä pois näkyvistä. Vaikka illalla olisi kuinka väsynyt tahansa niin nukkumaan ei voi mennä jos ei pöydät ole puhtaat. Ja jos jostain syystä astioita tms. sattuisikin jäämään illalla näkyville niin ne on siivottava heti aamulla pois vaikka olisi jo valmiiksi myöhässä töistä. Tällaista siivousintoa eivät kuitenkaan aiheuta esim. tuoleilla lojuvat vaatteet tai villakoirat nurkissa...

2) Omaan ylivarovaisen ja vainoharhaisen ajotyylin. Huolimatta siitä, että ajan melko paljon autolla (viime vuonna tuli esim. yli 30 ooo km) olen ajaessani lähes vainoharhainen. Varaudun koko ajan siihen että kuka tahansa kanssa-autoilijoista voi ajaa päälle koska tahansa. Eli mun kohdalla ajokilometrit eivät tuo ajovarmuutta vaan varmuutta siitä, että pääkaupunkiseudun liikenne on kaoottista ja mitä tahansa voi sattua missä tahansa. Tosin ajotyyli on kyllä pelastanut aika monesta läheltäpiti-tilanteestakin joten ehkei se ole niin huono asia...

3) Kattaus on ruoanlaitossa kaiken A ja O. Oli ruoka sitten mitä lenkkimakkaraa tai kaurapuuroa tahansa niin sitä ei voi syödä kuin tietynlaisilta lautasilta ja niin että astiat sopivat toisiinsa. Täysin mahdoton ajatus on esim. että ihmisillä olisi käytössään erilaiset lautaset tai lasit vaikka syöminen tai juominen tapahtuisi ihan epävirallisesti samalla kun katsellaan televisiota.

4) Värien on sovittava yhteen niin vaatetuksessa kuin muutenkin. En voi lähteä edes keskiyöllä ulkoiluttamaan koiraa jos ei vaatetuksessa värit sovi yhteen. Kerta kaikkiaan ei voi laittaa esim. violettia pipoa ja keltaisia lapasia vaikkei kukaan näkisi... Muuten päällä sitten voikin olla pyjamahousut tai ihan mitä tahansa, sillä ei ole niin suurta merkitystä. Mut värit on sovittava yhteen!

5) Työasioista ei saa puhua lomalla ollenkaan. Rentoutumisen kannaltahan se tietysti on hyvä asia mutta annapa olla jos joku edes tulee maininneeksi mitään työhön liittyvää. Vastausta ei tule saamaan ennenkuin lomat on vietetty ja työt taas alkaneet.

Lisääkin olisi kyllä löytynyt mutta antaa nyt olla tällä kertaa. Ketään uusia ihmisiä en enää haasta koska ei taida löytyä ketään kuka olisi tästä päässyt luistamaan.

Maanantaiyhteenveto

Viikonloppuna sain taas hieman edistettyä neuleprojektejani vaikkakin aika meni taas suurelta osin muuhun kuin käsitöihin. Sain neulottua taikajakkuun toisen hihan ja toistakin on jo n. 15 cm valmiina eli kyllä sen tällä viikolla pitäisi valmistua. Paksu lanka on kyllä kiitollista neuloa, saa ihan huomaamatta ja vähässä ajassa pitkät pätkät neulottua.

Lauantai tuli vierailtua Novitan tehtaanmyymälässä alelankoja katselemassa ja kalliiksihan se tuli... En mä niitä alelankoja ostanut mutta uutuuksia tarttui kyllä mukaan. Nyt on taas langat ainakin yhteen villapaitaan hankittu. Mutta se saa kyllä odottaa vuoroaan niin kauan että ainakin toi taikajakku on valmistunut.

Pipokin pitäisi itselle ehtiä tekemään kun ei taas löydy muka mitään muihin asusteisiin sopivanväristä. Yhden sopivanvärisen palmikkopipon tossa ennen joulua jo väsäsin mutta ei siitä kuitenkaan tullut sitten mun näköistä, lahjoitin sen äidille joka sitä kiitettävästi on käyttänytkin. Täytyy ilmeisesti vaan tehdä samanlainen mutta yksivärinen pipo kun jo marraskuussa itselleni tein kirjavasta langasta. On ollut kovassa käytössä mutta kun se ei sovi ton toisen takin väreihin ollenkaan. (Vrt. Omituisuuksia, kohta 4...)

Viikonlopun saldoa 2

Ja tässä vielä kuva viikonloppuna työn alla olleista kämmekkäistä. Nyt kun pakkanen taas uhkaa niin sisälläkin on sormet jäässä joten neuloin apuun kämmekkäät. Lapasosuus on tarkoituksella jätetty aika lyhyeksi jotta noilla pystyy tekemäänkin jotain vaikka esim. kirjoittamaan tietokoneella. Testasin jo tänään ja kätevät oli.

Viikonlopun käsityösuorituksia

Viikonlopun saldona oli slipoverin ja kämmekkäiden valmistuminen. Liivin kappaleet ovat olleet jo pari viikkoa valmiit mutta en vaan ole saanut pääteltyä langanpäitä ja ommeltua kappaleita yhteen. Nyt sain sen vihdoin tehtyä. Innostuin jopa huolittelemaan reunukset rapuvirkkauksella vaikken muista koska olisin viimeeksi virkannut jotain... Mutta ihan hyvä siitä tuli. Tämän mallin kantavana ajatuksena oli vaakasuuntaan neulominen ja ihan hauska idea oli myös tehdä raidat pätkävärjätystä langasta. Lopputuloskin on siis ihan ok, saattaa päästä jopa käyttöön asti... :-)

Tammikuun alun viritelmiä

Jottei homma menisi ihan selittelyksi niin täytyyhän mun esitellä edes yksi keskeneräinen työkin. Eli työn alla on juuri nyt lilakirjava taikajakku Novita Hippy-langasta.


Löysin taikajakun ohjeen Novitan Talvi 2005 -lehdestä ja se näytti niin erikoisen malliselta että pakkohan minun oli päästä kokeilemaan sen tekemistä. En kertakaikkiaan ymmärtänyt miten tuon muotoinen kappale tulee päälle ja mihin ne saumat asettuvat joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kun kokeilla. Ja voihan sitä lopputulostakin sitten ehkä joskus käyttää... Kun valitsin langaksi noin paksun vaihtoehdon (langat olivat tarttuneet mukaan hieman aikaisemmin alennusmyynnistä ja odottivat vain puikoille pääsyä) niin työ etenee tosi nopeasti.

Huomaan aina valitsevani neuletyöni aika samanlaisin perustein. Mallissa, kuviossa tai langassa pitää olla jotain (minulle itselleni) uutta ja erilaista jota minun on sitten aivan pakko kokeilla käytännössä. Se voi olla uudenlainen kirjoneule- tai palmikkokuvio tai joku työn osa (esim. huppu), eikä siinä silloin lasketa työtunteja. Ainoa huono puoli tässä valintatavassa on se, että innostuksissani jätän usein huomioimatta sen että valmiit työt eivät ole välttämättä ollenkaan sellaisia joita itse käyttäisin. On tietysti poikkeuksiakin mutta valitettavan monet neuletöistäni ovat kyllä sijoittuneet kaapin perukoille ja jääneet erittäin vähäiselle käytölle. No onneksi olen alkanut tiedostaa asiaa ja yrittänyt ottaa huomioon myös niin mallin sopivuutta omaan makuun kuin myös sen että vaikka paksuista langoista saakin näyttäviä neuleita niin käytön kannalta ne eivät ole kaikista käytännöllisimpiä. Tosin tuo tällä hetkellä kesken oleva taikajakku kumoaa kyllä suoraan mun oppineen yhtään mitään (vrt. paksu lanka ja malli jota en kuitenkaan osaa milloinkaan käyttää...)

Toinen työn alla oleva neule on kietaisupaita pinkkisävyisestä Novitan 7 veljestä Moniraita- langasta (en ole ennen kokeillut kietaisujakun tekemistä ja lankakin oli herkullisen väristä). Työ on siirretty hetkeksi syrjään taikajakun alta mutta eiköhän sekin tässä kevään mittaan etene. En mä näin talven keskellä joka tapauksessa vielä noin keväisen haalean pinkkiä paitaa osais käyttääkään joten paidan valmistumisella ei ole kauhea kiire.

Tosin eilen uutta Novitan Kevät 2006-lehteä selaillessani löysin taas useamman uuden kivan mallin jota täytyy kokeilla. Kohta noita kivoja malleja on taas niin paljon ettei millään riitä aika kaikkien toteuttamiseen :-( No onneks noi oli jo kevät/kesämalleja ja kesään on vielä runsaasti aikaa joten ei auta kun laittaa puikot heilumaan.

Naisinsinöörin looginen harrastus

Jotkut ovat kummeksuneet kuultuaan minun harrastavan niin perin naisellista ja käytännön läheistä harrastusta kuin neulonta kun työssäni olen kuitenkin hyvin miehisellä ja teoreettisella alalla. Mutta siitähän se tasapainottava tekijä juuri tuleekin. Voi kerrankin nähdä heti konkreettisesti omien kättensä jäljen ja toisaalta raskaan työpäivän jälkeen on erittäin rentouttavaa antaa käsien tehdä työtä ja aivojen levätä.


Sitäpaitsi voiko naisinsinööri loogisempaa harrastusta löytääkään kuin neulonta? Neulontahan on itseasiassa suurelta osin puhdasta matematiikkaa. Kun noudatat silmukkamääriä ja kuvioiden kaavoja, saat halutun lopputuloksen. Loogisella päättelyllä ja yksinkertaisilla laskutoimituksilla pystyt mallia muuttamaan haluamaasi suuntaan. Teoreettisten mallien pohjalta luodaan prototyyppi joka joko toimii käytännössä tai sitten ei... Mihin muuhun tekniikkakaan perustuu.

Uusi alku

Uudelleen neulomisesta innostuin marraskuussa kun päätin haluavani itsetehdyn pipon. Ensimmäinen viritelmä joutui kyllä purkuun (johtuen huonosta lanka- ja mallivalinnasta) mutta huomasin siinä neulontaohjeita selaillessani kuinka paljon toteuttamisen arvoisia malleja löytyisikään. Se oli sitten taas menoa! Kun vielä ostin Stitch'n Bitch-kirjan, jonka jutut olivat todella hauskoja ja eksyin neuleblogien maailmaan niin olin jo todella syvällä lankakorissa. Olen elänyt viime vuodet niin pimennossa etten missään vaiheessa ole edes tajunnut kuinka suosittua neulomisesta on tullut. Oli erittäin mukavaa huomata, ettei neulomisen tarvitsekaan olla yksinäistä puurtamista vaan on myös mahdollista keskustella aiheesta samanhenkisten kanssa ja vaikka neuloakin yhdessä. Erittäin kiinnostavaa on myös lukea ihmisten neuleblogeja ja seurata sekä töiden etenemistä että saada inspiraatioita omia töitä varten. Sen olen jo neulontaharrastukseni alkuvaiheessa todennut että neulonta on addiktoivaa. Mun ei ole koskaan tarvinnut kuin hetken seurata vierestä jonkun muun neulomista ja viimeistään seuraavana päivänä on oma käsityö vireillä. Se toimii lähes joka kerta!

Neulontahistoriaa

Ajattelin ensin kertoa hieman taustoja neulontahistoriastani. Ainakin itsestäni on mukavaa lukea siitä miten ihmiset ovat aloittaneet neulontauransa. Mutta jos ei kiinnosta, niin ainahan on helppo jättää myös lukematta...

Ihan ensimmäinen neulontatyöni oli pannulappu ala-asteella kolmannella luokalla. Siitä tuli... no hieman vino... Neljännellä luokalla neuloin perinteiset kaulaliinan, viidennellä lapaset ja kuudennella sukat. Näitä kaikkia töitä yhdisti se, että ne olivat väriltään kirkkaan punaisia enkä koskaan käyttänyt niitä missään. Liekö johtunut ilmeisesti tarjouksessa olleesta punaisesta langasta, jonka väriä en voinut sietää. Samaan aikaan aloin kuitenkin kiinnostua neulomisesta ihan vapaa-ajalla ja sain tehtyä useat (myös ahkerassa käytössä olleet) lapaset ja sukat. Sukan kantapään opin neulomaan kirjasta lukemalla huolimatta siitä että silloinen väliaikainen käsityönopettajamme yritti opettaa meille kauheinta ja muodottominta elämässäni nähnyttä sukan kantapäätä. (Pienessä koulussa ei saatu järjestettyä uutta käsityönopettajaa eläkkeelle jääneen tilalle ja väliaikaisesti virkaa hoiti liikunnanopettajamme joka ei selvästikään ollut neulontaihmisiä...)

Seitsemännellä luokalla neuloin mustavalkoiset kirjoneuleiset säärystimet. Niistä tuli ihan oikeasti hienot! Kun siinä sivussa seurasin luokkakavereiden toinen toistaan epätoivoisempia yrityksiä saada edes jonkinlainen (yksi) säärystin (joka kävisi jollekin muullekin kuin mammutille) kasaan ja omani olin saanut valmiiksi jo aikapäiviä sitten, aloin huomata etten ihan toivoton tapaus ollutkaan. Tämä huomio oikeastaan antoi lopullisen alkusysäyksen neulontaharrastukselleni. Sen jälkeen neulontatöitä onkin alkanut valmistua tasaiseen tahtiin. Näiden viidentoista vuoden aikana olen neulonut välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti. Joinain vuosina olen saanut valmiiksi useamman villapaidan ja joinain taas eivät edes villasukat ole päässeet jalkaan asti. Viime vuodet ovat kuuluneet enemmäkseen siihen hiljaiselon kauteen.

Tuossa alla on vielä pari kuvaa vanhoista töistäni jotka kaikki on tehty 90-luvun keski-/loppuvaiheilla. Näistä harmaa-valkoinen kirjoneuletakki on edelleen kovassa käytössä, tummansinistä V-kaula-aukkoista neuletta käytin aikanani yllättävän paljon omaksi työkseni. Erityinen ylpeyteni kohde on ollut kuitenkin ruudullinen palmikkopusero. Paidan olen tehnyt 11 vuotta sitten, muistaakseni jopa ihan kohtuuajassa ja lopputuloksesta tuli todella hyvännäköinen. Paita on aina ollut liian paksu ja kutittava käytettäväksi (lankana Novitan 7 veljestä) ja hihoista tuli hieman liian lyhyet joten käyttöön se ei ole varsinaisesti useinkaan päässyt mutta välillä olen sen kaivanut kaapista esiin ihastelua varten.

Tikkua Ristiin

Täytynee ensimmäisenä valaista hiukan blogini nimen historiaa eli... Perheemme miesväen sanavarastosta on kehitetty neulontaa kuvastava termi tikuttaa. Termi on saanut alkunsa puhtaasti neulonnan aiheuttamasta kilisevästä äänestä, joka esim. häiritsee television katselua. Puikkojen "yhteenhakkaaminen" on siis tikuttamista. Tästä johdannaisena puikkoja kutsutaan siis tikuiksi. Josta päästään sopivasti toiseen neulontaa kuvastavaan termiin eli laittaa tikkua ristiin.

Huomasin neuleblogeja lueskellessani että Pohjanmaalla on käytössä myös termi tikkuaminen, joka kovasti muistuttaa meillä käytössä olevaa termiä. Tiedä sitten onko niillä jotain lähempää yhteyttä?

Blogini nimi voi tietysti juontaa juurensa siitäkin että olen luonteeltani aika laiska ihminen enkä viitsisi laittaa tikkua ristiin minkään asian vuoksi... :-) Tämä todennäköisesti tulee vaikuttamn myös siihen, että sivujen päivittäminen voi olla satunnaista, sanottavaa on paljon mutta toimeen ryhtyminen saattaa kestää.