Syyskuun alun tunnelmia

Aika väsyneen oloista on ollut tämä mun käsitöiden teko... Liivin alkua on noin 10 cm valmiina ja työ on tällä hetkellä jäähyllä, ei ole vaan jäänyt aikaa käsitöille. Lomaltapaluun jälkeen on saanut tehdä kovasti töitä ja nyt kaiken vapaa-ajan vie viime perjantaina kotiutunut 8 vko vanha kääpiösnautseripoika. Tällä hetkellä olen tosin koiravauvan kanssa "mammalomalla" joten nyt vois olla aika kaivaa taas käsityöt nurkasta ulkoilun vastapainoksi. Ja olenhan mä tänään taas vähän neulonutkin. Innostuin viikonloppuna bongattuani Iltalehdestä SPR:n Apupupu-kampanjan ja eka pupu on valmisteilla. Hienoa päästä käyttämään omaa kädentaitoaan hyvään tarkoitukseen! Luulenpa ettei tuo jää ainoaksi valmistuvaksi jänöseksi, pienellä vaivalla saa jollekin suuren ilon tai edes hiukan paremman mielen. Ja saapahan noita omiakin lankavarastoja taas vähän pienennettyä.

Valmiita töitä!

Hahaa, sain kuin sainkin lyhythihaisen raitaneuleeni valmiiksi! Oli se hienoa kun ekana työpäivänä loman jälkeen voi pukeutua omatekemään neuleeseen. Tosin siinä sitten päivä menikin paitaa järjestellessä mutta eikai siitä työnteosta heti loman jälkeen olisi tullut muutenkaan mitään...? Paita nimittäin venähti käytössä heti sen verran että kaula-aukosta tuli megasuuri. Eli paitaa sai koko ajan nostella ylöspäin, ei se nyt varsinaisesti päältä putoa mutta kaula-aukko venyi hiljalleen pahaenteisesti. Täytynee kokeilla vielä ainakin päätellä kaula-aukko tiukemmin ja jos ei sekään auta niin sitten kutistaa paitaa pesussa. Muuten paita oli kyllä ihan kivan näköinen ja tuntuinen.

Paidan valmistumisen jälkeen kaivoin seuraavan keskeneräisen työn esiin ja tällä kertaa käsiin sattuivat osumaan tossut Huopasesta. Olinkin ehtinyt tehdä niitä jo ruhtinaalliset viisi senttimetriä... Nyt kuitenkin laitoin puikot heilumaan ja eilen illalla sain tossut valmiiksi. Lensivät heti koneeseen ja illan istuin sitten kosteat tossut jalassa venyttämässä niitä. Tossuista tuli juuri sopivan kokoiset ja tänään ovat osoittautuneet oikein mukaviksi ja pehmeiksi käytössäkin. Olen ylpeä itsestäni että sain mitään sukkaa muistuttavaakaan valmiiksi, ne kun tuppaavat jäämään aina puolitiehen!

Nyt puikoilla on jo palmikkoslipoveri Novitan Merino-Woolista, hieman mulla on tunne että noin ohuella langalla saattaa kärsivällisyys loppua hyvinkin nopeasti kesken mutta katsotaan miten käy. Olin suunnitellut tekeväni langasta uuden taikajakun mutta ymmärsin sitten kuitenkin hyvissä ajoin ettei se tulisi valmistumaan ikinä. Eli en tämänkään kohdalla kauhean optimistinen ole mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Olishan se mukava jos edes jostain nurkassa jo valmiiksi makoilevasta langasta saisi jotain aikaankin. Vois sit vaikka käydä ostamassa tilalle uutta...?

Syksy lähestyy

Ihan selvästi syksy alkaa jo olla käsillä kun innostuin taas neulomisesta. Koko kesänä en ole saanut mitään aikaan, mitä nyt kaksi kertaa olen ottanut virkkukoukun ja lankakerän veneelle mukaan tekemättä niillä kuitenkaan mitään. Nyt kuitenkin olen eilisestä alkaen vimmatusti neulonut alkukesästä aloittamaani raitapaitaa. Taitaa loppua helteet ennenkuin paidan saan valmiiksi mutta kai sitä lyhythihaista paitaa voi vielä hetken käyttää. Onpahan sitten ainakin valmis ensi vuodeksi (siis olettaen että se kevääseen mennessä valmistuu...). Lomaa on vielä jäljellä tämä viikko joten ainakin oikeaan aikaan osui tämä innostuspuuska. Kuvia ei nyt ole luvassa ja postauskin jää lyhyeksi koska televisiosta tulee juuri EM-kisoja eli potentiaalista neuleaikaa kuluu koko ajan... Palaillaan, toivottavasti nyt nopeammin kuin kahden kuukauden kuluttua...

Kauan kaivattuja kuvia

Käsityöt eivät edisty ajanpuutteen vuoksi huimaa vauhtia mutta edistyvät kuitenkin. Neuletakki on muuten valmis mutta ostamani vetoketju ei kuitenkaan sopinut siihen, oli liian painava joten nyt pitäisi keksiä jotain muuta. Teen mahdollisesti eteen sittenkin nappilistan tai sitten yritän etsiä jostain kevyempää kaliiberia olevan vetoketjun, en tiedä vielä joten työ on "hautumassa". Toivonmukaan vähemmän kuin yhdeksän vuotta... :-)

Uutta työtäkin olen ehtinyt aloittaa eli Novita Malibusta sitä raitapaitaa. Pari ekaa raitaa on jo valmiina. Työtä saa onneksi tehdä niin paksuilla puikoilla että edistyykin ihan hyvää vauhtia heti kun vaan saa käsityön käteensä.

Ja sitten viimeisenä ne kauan kaivatut valokuvat virkatusta laukusta. Eli kuvat sekä etu- että takapuolelta ja vielä viimeisenä lähikuva pinnan kuvioinnista kun ei erotu niin selkeästi tuosta isommasta kuvasta. Tykkään tosi paljon tuosta pintakuvioinnista kolmiulotteisuudesta, se antaa vähän erikoisemman vaikutelman vaikka onkin mallina ihan helppo. Tää on mun mielestä ulkonäöllisesti kiva vaikken yleensä hirveästi virkatuista laukuista perustakaan. Lanka olis tosin voinut olla paksumpaa mutta kun se nyt oli sitä mitä kaapista löytyi eikä se oikein kaksinkertaisenakaan toiminut. Mutta eihän mikään ole täydellistä... :-)

Intoa riittää

Nyt olen taas päässyt (ainakin toistaiseksi) käsityön tekemisen intoon kiinni. Laukku tuli jo aikaa sitten valmiiksi, inspiraatiota kuvien liittämiseksi tänne vielä vaan odotellaan. En kykene siihen nytkään... Lupaan laittaa ne viimeistään sitten kun ikuisuusprojekti neuletakki valmistuu. Nyt näyttää jo sen suhteen hyvältä, päätin tehdä siitä kuitenkin lyhythihaisen version (lanka riittää siihen juuri ja juuri!). Toinen hiha on jo valmiina ja ommeltu kiinni, ompelu saattaa tosin mennä vielä uusiksi kun en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Uskoisin toisenkin hihan valmistuvan viimeistään huomenna ja kun saisin vielä ostettua takkiin vetoketjun ja ommeltua kiinni niin valmista tuli! Uusia ideoita uusiin töihin on taas lukuisia joten saa nähdä mitä päädyn aloittamaan seuraavaksi. Todennäköisesti raidallista lyhythihaista paitaa Novita Malibusta joka on ollut suunnitteilla jo talvesta asti. Mutta palaillaan, kenties jo piankin kuvien kera...

Kesätunnelmia

Luova tauko on taas toistaiseksi päättynyt ja langat on kaivettu kaapista. Vanhat käsityöt eivät ole edistyneet yhtään eli siirretty toistaiseksi ikuisuusprojektiosastolle mutta viritteillä on uusia töitä. Olen virkannut tässä pari päivää sellaista pikkulaukkua omenanvihreästä Tenneseestä. Malli on muokattu yhdestä anopilta lainatusta käsityölehdestä (en nyt muista lehden nimeä...). Lankaa löytyi kaapin pohjalta ja herkullinen väri suorastaa pakotti tarttumaan kiinni. Ainoa huono puoli on se että langat on ostettu joskus (vähintään 5 vuotta sitten) neuletakkia varten. Neuletakista on ollut jo monta vuotta valmiina etu- ja takakappale sekä puoli hihaa. Nyt kun käytän hihalangat laukkuun niin takki ei tule valmistumaan ikinä. Samanväristä Tenneseetä kun ei mistään ole enää tietenkään saatavilla. Kaavailin ompelevani vain osat kasaan ja niin takista tuleekin muotoutumaan hihaton neuletakki/liivi. Eipähän tarvitse enää tuskailla ikuisuusprojektin kanssa. Mutta kuvia laukusta tulee kun saan sen valmiiksi.

Luova tauko

Ekana laitan näkyville kuvat viimeaikoina valmistuneista töistä eli Fifi-huivista sekä ompeluksistani mekosta ja tunikasta. Kuvat ovat totuttuun tapaan erittäin huonoja, yritin ottaa vaikka minkälaisia kuvia mutta kaikista tuli tasaiseen tahtiin aivan mahdottomia. Etenkään niitä kuvia joissa luomukset olivat itselläni päällä en missään nimessä halua laittaa tänne näkyviin. Ehkä noista näkyy edes hieman ideaa tai väriä tai jotain... Eli ekassa kuvassa beige Fifi Kitten mohairista ja vaaleansininen, kukallinen mekko. Meidän pieni hauva ei suostu siirtymään sängyltä edes kuvaamisen ajaksi joten taas mukana kuvassa.

Toisessa kuvassa on ommeltu tunika (se äitiysmekkotyylinen...) Tarkoituksena olisi hieman vielä kaventaa sitä helmasta toiveena että se vielä muotoutuisi käytettävään muotoon. Perjantaina illanviettoon lähtiessäni sovittelin sitä sata kertaa peilin edessä ja yritin tottua kuvaan mutta kun se vaan joka kulmasta muistuttaa päälläni äitiysmekkoa niin en kertakaikkiaan kykene laittamaan sitä tuollaisenaan päälleni. Mitähän seuraavaksi kokeilisi...?
Ja sitten vielä kuvattuna tämän hetken keskeneräiset työni eli virkkausprojekti jossa nyt valmiina yhdeksän kukkaruutua ja hupparinalku @£#¤%... mohairlangasta. Molempia olen tehnyt pari riviä kerrallaan silloin tällöin. Nyt tuntuu olevan käsitöiden saralla luova tauko, ei vaan ole kauheasti innostanut. Valoisan ajan lisääntyessä tekee mieli paljon mieluummin olla ulkona ja lenkkeillä koiran kanssa ja nyt ollaan vielä aloittelemassa agilityharrastusta joka sekin vie oman aikansa. Ja kohtahan alkaa veneen kevätkunnostukset, veneilykausi jne... Joten jos ei mitään kuulu niin hengissä ollaan kyllä, käsityöt vaan ei välttämättä edisty...

Lisää pikapäivitystä

Sen jälkeen kun siirryttiin kesäaikaan niin on tuntunut että vapaa-aikaa ei jää ollenkaan. (Aikavyöhyke meni varmaan sekaisin kellojen kääntämisestä ja nyt aina yht'äkkiä jättääkin aina tunnin tai pari ilta-aikaan ja viikonloppuisin välistä pois...?) Senpä takia on pitänyt käyttää ne harvat liikenevät vapaahetket käsitöille ja blogin päivitys on jäänyt paitsioon (nytkin hoidan tämän pikaisesti aamukahvin äärestä). Tosin ei käsityörintamallakaan mitenkään sanottavammin ole edistystä tapahtunut. Fifi valmistui muistaakseni viime keskiviikkona, mallikertoja tuli 20 kpl, leveyttä n. 150 cm ja lankaa kului n. 110 g. Seuraava käsitöihin viittaava tapahtuma oli muistaakseni torstaina jolloin kerin tweedmohairia vyyhdiltä kerälle. Siitä muodostui lähinnä traumaattinen tapahtuma. Lanka oli koko ajan sotkussa, tuntui ettei vyyhti lopu ikinä ja lanka oli jatkuvasti kädessäni olleessa laastarissa kiinni. Useampaan kertaan oli erittäin lähellä ettei koko lanka lähtenyt roskikseen, pari kertaa leikkasin sen poikki kun en jaksanut enää selvitellä solmuja ja tein kyllä moneen kertaan päätöksen etten enää ikinä osta mitään vyyhdillä olevaa lankaa... Tästä traumasta toipuminen vei sunnuntaihin asti jolloin aloitin neulomaan kerälle päässeestä tweedmohairista hihatonta hupparia. Neulepinnasta tulee kyllä tosi kivan näköistä joten kaitpa mun on pakko ne loputkin vyyhdit keriä. Mutta todennäköisesti teen sen vasta sitten kun olen saanut ton ensimmäisen neulottua loppuun ja sittenkin täytyy varata puuhaan runsaasti aikaa ja valita erittäin virkeä mielentila, muuten siitä ei tule kertakaikkiaan mitään.

Sunnuntai-iltapäivällä innostuin myös kokeilemaan virkkausta pitkästä aikaa. Väsäsin ulkomuistista kukkasen löytyneistä langanpätkistä ja ainoalla talosta löytyneellä virkkuukoukulla. Se oli pitkästä aikaa niin hauskaa että eilen täytyi sitten käydä ostamassa ohuempi virkkuukoukku ja sopivampaa lankaa. Ostin beigeä Novitan Kotiväki lankaa ja aloittelin siitä jo virkkaamaan sellaisia kukkaneliöitä. Innostuksen mukaan siitä valmistuu joko a) tyynynpäällinen, sängynkoriste tai päiväpeitto, riippuu siitä montako palaa jaksan tehdä. Nyt valmiina on kolme. Tuosta on kyllä tarkoitus tulla sellainen ikuisuusprojekti eli virkkailen niitä paloja aina silloin kun jaksan ja tekee mieli virkata. Eipä niitä miljoonaa samanlaista neliötä jaksaisi yhteen kyytiin tehdäkään...

Eilen väänsin myös sen ommeltavan tunikan lähes valmiiksi (vielä puuttuu joitain viimeistelyjuttuja mutta ompelut on kaikki suoritettu). Lopputulos on se mikä epäilinkin eli näyttää ihan äitiysmekolta (ei sillä että mulla olisi mitään äitiysmekkoja vastaan, mutta en välttämättä halua näyttää raskaana olevalta kun en kerran ole...). Vähän paremmalta se sentään näyttää kun tajusi sovittaa sitä vähän juhlavampien housujen kanssa kun virttyneiden kotiverkkareiden mutta mutta... Miks ne vaatteet näyttää aina niissä käsityölehden kuvissa langanlaihoilla malleilla tosi kivoilta ja sit lopputulos on kuitenkin itsensä päällä joko epämuodostunut kauhtana tai vaihtoehtoisesti kireä makkarankuori vaikka koon pitäisi olla mittojen mukaan ihan oikea...? Ehkä mun pitää vielä sulatella ja sovitella tota tunikaa, ehkä mä vielä totun sen ulkonäköön ja kehtaisin joskus laittaa sen päällekin.

Kuvia en edelleenkään ole saanut otettua mistään töistä joten valitettavasti tääkin postaus on tylsä ja kuvaton. Noi työt vaan vaatis kuvausta varten sen että laittaisin ne päälle ja ehkä panostaisin vähän kokonaisuuteenkin ja sit pitäis olla vielä kuvaaja paikalla ja seli seli seli... :-) Ei ole siis vaan saanut aikaiseksi mut kai nekin jossain vaiheessa tänne ilmestyvät, ehkä...

Pikainen tilannetieto

Käsityöt ovat edistyneet sen verran että Fifiä on valmiina nyt 18 mallikertaa. Alkuperäisenä tavoitteena oli saada se valmiiksi ensi viikonloppuun mennessä mutta saa nähdä miten käy. Voi olla ettei valmistu. Sen olen kuitenkin päättänyt että uutta neuletyötä en saa aloittaa ennenkúin Fifi on valmis. Sormet syyhyäisi jo vaikka mihin mutta pitää yrittää pysyä tiukkana! Seuraavana työjonossa on luultavasti harmaa tweedmohair huppari ilman hihoja. Pääsee kokeilemaan sekä kengurutaskun että hupun tekemistä jotka molemmat on uusia juttuja. Tai jos en jaksa keskittyä mihinkään uuteen niin sitten aloitan taikajakkua tai Pirkan huivikaulusjakkua Woolista (taikajakku tummansinisenä, huivikaulusjakku vaaleanvihreänä), kaikkiin niihin on jo langatkin hankittuna.

Sunnuntaina sain vihdoinkin valmiiksi sen työnalla olleen mekon. Loppujen lopuksi kun modifioin mallia vähän sieltä sun täältä niin siitä tuli ihan hyvä. Ja mikä parasta malli on suht vartalonmyötäinen mutta ei kuitenkaan paljasta kaikkia vatsamakkaroita. Koen onnistuneeni yllättävänkin hyvin. Kun nyt vaan ilmat lämpenisivät niin vois edes harkita laittavansa sen joihinkin juhliinkin. Taitaa olla turhan kevyt/avonainen malli tälle säälle joten ainakin ensi viikonlopun häätilaisuutta varten joutuu siirtymään vaihtoehtoon B eli haalimaan kaapista jotain mikä edes etäisesti muistuttaa tai voi kuvitella käyvän juhlavaatteesta.

Eksyin taas eilen kangaskauppaan tarkoituksenani ostaa tikkikangasta takkia varten. Mulla oli selkeä visio siitä mitä haluan ja minkälainen takista pitää tulla mutta visio hävisi sen siliän tien kun havaitsin että koko kangaskaupasta löytyy ehkä tasan yhtä tikkikangasta joka ei ollut sitten mitään sinnepäinkään. Ei tarvinnut sitten tehdä takkiakaan... Täytynee pitää silmät auki jos liikkuu jossain muussa kangaskaupassa. Löysin sit kuitenkin palalaatikosta sellaista pinkkisävyistä raidallista kangasta, joka heti muotoutui päässäni tunikaksi. En varsinaisesti ollut suunnitellut sellaista tekeväni enkä todellakaan tiedä osaanko sitä käyttää mutta joka tapauksessa ostin kankaan ja eilen sain jo ommeltuakin aika pitkälle. Tällä hetkellä se näyttää äitiysmekolta ja raidat ei osu yhtään kohdalleen mutta täytyy yrittää kehitellä sitäkin jotenkin. Mä olen näköjään toivottoman huono valitsemaan malleja ompeluilleni kun koskaan niistä ei tule sellaisia kun kuvittelen ja kuvista näyttäisi...

Virkistynyt tunnelma?

Nyt on sitten virkistäytymiset virkistäydytty ja lomia ei olekaan lähiaikoina tiedossa. Harmi, en nimittäin vieläkään tunne itseäni mitenkään tuotteliaaksi tai tehokkaaksi lomailuista huolimatta. Nyt ovat käsityötkin vähän jämähtäneet paikoilleen eli tähän kohtaan ei kyllä ole mitään varsinaista esiteltävää. Fifi on edistynyt pari kerrosta ja bussimatkalla Himokselle sain tehtyä erittäin lyhytvartisen sukan kantapäähän asti valmiiksi. Sukat näyttääkin muodostuvan mun neulontauran akilleen kantapääksi. Edellinen neulontainnostus (muutama vuosi sitten) kaatui siihen etten saanut tylsänvärisiä sukkia valmiiksi (tai no ei oranssia voi ehkä sanoa tylsäksi mutta kyllästyin siis siihen ennenkuin sukasta oli puoliakaan valmiina), ja nyt tuntui jo silmukoiden luomisvaiheessa etten tule saamaan niitä ikinä valmiiksi. Jotenkin vaan sukkien neulominen ohuella langalla ei innosta pätkääkään. Ajattelin kuitenkin että se olisi ollut sopivan pieni työ mukaan otettavaksi ja kun mulla itselläni ei edes ole kunnon itsetehtyjä villasukkia, nytkin jalassa on ostetut, koneellisesti valmistetut villasukat! Miehen huopatossut sain sentään nyt talvella valmiiksi suht nopeasti mutta omat vastaavat ovat olleet varikolla jo monta viikkoa. Luulis että kun mun varpaat on suunnilleen aina jäässä niin edes se innostaisi neulomaan itselle sukat mut ei nähtävästi sekään ole tarpeeksi houkutteleva kimmoke. Lapsuuden (tai kuudennen luokan käsityötunnin) sukkatrauma on ehkä sittenkin jättänyt syvemmät jäljet kun olen osannut ajatella... ;-)

Arkinen aherrus jatkuu

Loma on nyt vietetty ja paluu arkeen tapahtui tahmeasti kun kello soi aamulla kuudelta. Eipä siinä auttanut kun raahautua koiran kanssa ulos ja yrittää totuttautua ajatukseen että on palattava töiden ääreen. No sujuihan se mutta nihkeästi... Tänään oli vielä niin ihanan aurinkoinen ilmakin että olis tehnyt mieli laittaa verhot työhuoneen ikkunan eteen ettei näe ulos, ei ainakaan edesauttanut työmotivaatiota. Onneksi ollaan lähdössä loppuviikosta firman porukan kanssa virkistäytymään Himokselle, toivottavasti sielläkin on yhtä hyvä ilma.

Viikonloppuna sain valmiiksi turkoosista mohairista pitkähihaiset bolerohihat. (En suostu käyttämään niistä ainakaan nimitystä hihatin, paljon kauheampaa sanaa on vaikea keksiä...) Lopputuloksesta tuli ihan menettelevä, reunan joustinneuleeseen tuli liian vähän silmukoita joten joutui vähän liian kovalle venytykselle samoin kuin silmukoiden päättely tarpeeksi löysälle oli hankalaa. En kuitenkaan laiskuuttani jaksanut taaskaan purkaa ja tehdä uudelleen joten saanee kelvata tuollaisenaan. Samassa kuvassa on myös aiemmin valmistunut lyhythihainen bolero/one skein wonder-imitaatio. Kuva on täysin ala-arvoinen ja tuollaisenaan melko turhakin mutta niistä kuvista joissa olin viritellyt nuo päälleni tuli vieläkin hirveämpiä.

Lauantaina valmistui myös karkkipipon kaveriksi musta-pinkit Ailin lapaset. Pinkkiä Moniraita-lankaa kului edelleen turhan vähän, tuntuu ettei kerä vajeentunut yhtään... Kumma juttu miten yhdestä kerästä tuntuu saavan aikaan vaikka villapaidan siinä kohtaa kun sitä yrittää saada väkisin kulutettua. Sitten jos lankaa on ostanut juuri tarvittavan määrän/liian vähän niin langat hupenevat kuin itsestään eivätkä riitä mihinkään. Mitähän seuraavaksi tekisi pinkistä moniraidasta? Säärystimet karkkipipon kanssa samalla periaatteella tehtynä (siis kaksivärisenä joustinneuleena) vois kanssa olla ihan kivat. (Lapasten eriaikainen raidoitus johtuu siitä etten jaksanut pohtia raitoja sen kummemmin vaan neuloin vaan tarkoituksella välittämättä raidoista. Kivempi olis ehkä tullut jos raidat olis selkeemmin eri kohdilla mutta ei mitään vikaa tuossakaan. Erotanpahan vasemman ja oikean käden toisistaan kun ei ole samannäköiset... :-))

Lauantaina sain taas pitkästä aikaa ahaa-elämyksen myös ompelun saralla. Mietiskelin aamulla etten ole ommellut pitkään aikaan mitään ja lueskelin samalla käsityölehteä ja siitä se ajatus sitten lähti... :-) Muistin kesällä ostamani kivan kankaan ja löysin käsityölehdestä siihen sopivan mallin ja kun vielä keksin että voisin käyttää mekkoa parin viikon päästä olevissa kaverin häissä niin hetihän se oli päästävä hommiin. Piirrettiin apurin kanssa kaavat ja leikattiin kankaat (vähän mun työntekoa ehkä häiritsi noin 90% ajasta naaman ja työn välissä oleva musta partanaama + erinäinen määrä määrä leluja mutta siitäkin selvittiin, sellaista se on kun ei ole tilaa työskennellä muualla kun lattialla...). Ompelin ihan hullun vimmalla (varmaan patoutunutta ompeluenergiaa) kunnes välisovituksessa huomasin ettei kangas sovi ollenkaan työn alla olevalle mallille. Vähän kyllä harmitti etten huomannut sitä aikaisemmin! Tällä hetkellä on käynnissä mallin modifiointi kankaalle sopivampaan suuntaan, toistaiseksi näyttää siltä että se saattaisi jopa onnistua mutta saa nähdä miten käy. Täytyy pitää peukkuja itselle, kangas on niin kivan väristä ja mukavan tuntuista että harmittaa tosi paljon jos se menee ihan hukkaan.

Lauantaina keksin sitten myöskin että mekon pariksi pitää tehdä beigensävyinen kolmiohuivi joten täytyi käydä nopeasti kipaisemassa Soukan Menitasta vielä pari kerää Kitten Mohairia. Huivin malliksi valitsin Fifin koska en aikataulun ja muiden hommien takia ehdi alkaa tulkitsemaan mitään vaikeaa ja moniselkoista ohjetta. Kitten mohairin lanka oli vielä sopivasti lähestulkoon samaa sävyä kuin mitä mekossakin esiintyy joten värit sopii täydellisesti yhteen. Nyt ei tarvitse enää kuin saada ne molemmat ajoissa valmiiksi...

Tänään vierailin töistä tullessani kangaskaupassa ostamassa mekkoon vetoketjua ja tutkiskelin taas pitkästä aikaa kangasvalikoimaa. Ei kyllä varsinaisesti löytynyt mitään kivaa mikä olisi sen kummemmin sykähdyttänyt. Eli ei tullut tällä kertaa kalliiksi niinkuin lankakaupoissa tuppaa käymään. Seuraavaksi vierailin Sokoksella jossa hypistelin kivaa kankaista pikkukassia. Olen ihastellut sitä jo pitempään (muistaakseni ainakin jo viime kesänä) mutta en kertakaikkiaan suostu maksamaan siitä sellaista hintaa (yli 50 €). Niinpä ompeluintoni siivittämänä marssin takaisin kangaskauppaan ja ostin kassia varten farkkukangasta. Kassia varten ostetut tarvikkeet maksoivat noin 5 € ja parin tunnin kuluttua kotiin saapumisesta ko. kassi oli valmis. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen (vaikka tottahan aina olisi voinut tehdä vieläkin paremmin). Kaapista löytyvät tarvikkeet vielä toiseenkiin kassiin joten täytyy jonain päivänä ommella vielä toinen eri värisenä ja keksiä siihen vaikka joku kiva jippo. Vois vaikka kokeilla kirjomista tms. Jo pelkästään värikkäät tikkauksetkin antaisi lopputulokselle ihan eri ilmeen.

Taikajakun uusiokäyttö

Ihan turhaan olin alunperin huolissani siitä, että tuleeko Hippy-langasta neulottua taikajakkua käytettyä ikinä. Taikajakku on ollut päällä jo useaan otteeseen kylminä päivinä ja suunnittelen uuden tekemistä Woolista. Ja jos kyllästyn taikajakkuun niin sille on aina olemassa myös toinen käyttötarkoitus... Meidän pikku neuleapulainen (joka eilen sotki mun mohairkerän noin kahdessa sekunnissa niin että sain katkaista langan kesken työn ja selvittää kaksi tuntia lankaa neulottavaan kuntoon...) on hyväksynyt taikajakun tyynykseen. Kiva että jollekin kelpaa... :-)

Lomatunnelmia

Viime viikolla oltiin kylpylässä rentoutumassa sekä shoppailemassa Tallinnassa joten päivitykset ovat jääneet vähiin. Tosin eivät ne käsityötkään sinä aikana edistyneet joten eipä sitä olisi ollut paljon kerrottavaakaan. Tällä viikolla olis taas jo ollutkin muttei ole jaksanut yhtään kiinnostaa tämä tietokoneen seura. Olen siis vielä tämänkin viikon lomalla (seurausta loppuvuodelta kertyneistä ylitöistä) ja aika on mennyt kodin siivoukseen, käsitöihin ja koiran kanssa ulkoiluun. On kyllä ihanaa viettää vaihteeksi kunnolla lomaa ja nyt on tosiaan aikaa paneutua myös neulontaan. Puikot ovatkin suihkineet ahkerasti ja viikonloppuna valmistui pikku bolero/one skein wonder mustasta Kid Mohairista. Siitä ei nyt ole kuvaa mutta mielestäni siitä tuli kyllä tosi hyvä. Just sopiva tarkoitukseensa eli hartianlämmittimenä ja kokokin osui kohdalleen vaikka tein sitä vähän soveltaen näppituntumalla. Siitä innostuneena aloitin myös turkoosista mohairista neulomaan pitkähihaisia bolerohihoja (pohjana malli Suuri Käsityö 10/99-lehdestä). Saa nähdä mitä niistä tulee mutta toistaiseksi näyttää vielä ihan hyvältä.
Tässä on Tallinnan tuliaiseni (itselleni), en tosin ole vielä päättänyt mitä noista tulee...

Ja tässä vielä valmistuneet suorakulmainen Fifi2-huivi ja karkkipipo. Karkkipipo on ensimmäinen yritys tuhota 7 veljestä Moniraita-lankaa jota on nyt siis käytettävissä paidan verran. Piposta tuli hyvä ja on ollut jo ahkerassa käytössä, punaista lankaa siihen vain kului harmittavan vähän... Seuraavaksi täytynee jatkaa langan kuluttamista lapasten muodossa. Suunnitteilla ovat Ailin lapaset musta-pinkkinä.

Viimeinen pää päättyi voittoon määriksellä

Eli minulla on täten ilo ja kunnia ilmoittaa että olen kunnialla selvittänyt olympiahaasteen ja saanut paidan valmiiksi. Fanfaareja, töttö röttö röö! Täällä se valmis teos on nyt nähtävillä. Lopputulos on ihan ok, ei varsinainen taidonnäyte mutta ainakin iloisen pirteän värinen ja ihan hyvän kokoinen. Ja mikä parasta nyt saa taas keskittyä muihin haastavampiin hommiin. Fifikin on edistynyt heti jo noin puoli metriä kun on päässyt hypistelemään sitä ihanan pehmeää lankaa.

Mutta nyt täytyy palata taas olympialaisten pariin vaikka olympiatyö onkin jo valmis. Miesten jännittävä curling-finaali on käynnissä joten täytyy mennä kannustamaan Suomen miehet voittoon!

Paratiisi vai syöksykierteen alku?

Olympiatyö on edistynyt toivotulla tavalla ja eilen tapahtui se odotettu asia että toinenkin hiha tuli valmiiksi. Nyt kappaleet ovat hakemassa muotoaan ja huomenna olisi tarkoitus ommella osaset kohdalleen. Työstä tulee seuraava kuvapäivitys siinä vaiheessa kun saan sen kokonaan valmiiksi ja voin julistaa päässeeni maaliin voittajana. Tietysti ainahan voi tapahtua välinerikko (kaikki neulat häviävät ja pyörypuikot katkeavat jne.) tai totaalinen hyytyminen enkä pääsekään maaliin mutta onneksi on vielä monta päivää aikaa. Tosin toi hyytyminen on kyllä hyvin lähellä, saumojen ompelu ei ole koskaan kuulunut mun lempipuuhiin...

No pääsinpä sitten eilen aloittamaan myös uutta työtä. Heti kun olin saanut viimeisen silmukan pääteltyä niin jo oli kädessä uusi ihana viime viikolla ostamani lanka ja aloitussilmukat luotu. Lankana oli viime viikolla Neuletikistä ostettua Gedifran Trend Color Sofficea ja käytössä uudet 7 mm bambupuikot. Voi sitä tekemisen riemua kun vihdoinkin sai käsiinsä tuota ihanan pehmeää lankaa kovan 7 veljeksen sijaan ja neuloa jotain muutakin kun tylsää samanlaista oikeaanurjaa. Lanka suorastaan halusi muotoutua Fifi-huiviksi. Huomasin tosin vasta muutaman mallikerran neulottuani ettei langan raidoitus oikein sovi kolmiohuiville. Näin alkuvaiheessa se vielä menettelisikin mutta huivin levetessä siitä ei tulisi kivan näköistä. :-( Huivin alku menee siis purkuun.

Koska en halunnut luopua Fifi-ideasta niin päätinkin tehdä Fifistä kolmion sijaan suorakulmaisen version ja nyt näyttää todella hyvältä! Raidoitus pääsee paljon paremmin oikeuksiinsa tasaisenmallisessa kappaleessa.

Pari viikkoa sitten MODA-lehteä lukiessani törmäsin Tekstiiliteollisuuden jälleenmyyjälistaan ja huomasin että Espoossa on Menitan Outlet-myymälä. Tähän asti olen oikeastaan laiskuuttani ostanut aina Novitan lankoja koska niitä on niin helppo saada joka paikasta. Nyt olen pari kertaa asioinut oikeassa lankakaupassa ja huomannut konkreettisesti että maailma on pullollaan ihania pehmeitä, pörröisiä, kaikenlaisia ja kaikenvärisiä lankoja. Niinpä päätin mennä joskus lähitulevaisuudessa käymään myös Menita Outletissä varsinkin kun matkaa kotoa ei sinne ole montaakaan kilometriä. Kun sitten eilen kuulin että ko. liikkeessä on myynnissä edullisesti merino-Woolia josta olin jo muutenkin haaveillut ja vielä minulle täydellisesti sopivana värisävynä niin pakkohan se oli suunnistaa tänään heti töistä päästyäni valikoimaa tutkiskelemaan. Ja törmäsin lähes täydelliseen lankaparatiisiin melkein kotiportilla! Olisin voinut ostaa kaikkia näkemiäni lankoja ja monet niistä olivat jopa todella edullisia. Sain lähes raahata itseni ulos sieltä etten olisi haalinut seuraavan kymmenen vuoden lankavarastoa kerralla. Luulenpa että tämä oli alkusoitto lankahamstrauksen maailmaan... Onneksi sentään kaikilla ostamillani langoilla on jo päämäärä eli ostin lankoja pelkästään lähitulevaisuudessa (suhteellinen käsite...) työn alle pääseviin töihin joihin on jo mallit kutakuinkin valittuna. Vältyin sentään ostamasta lankoja ihan umpimähkään ja määrä pysyi vielä kohtuullisen pienenä. Mieleen jäi kyllä kummittelemaan monta hyllyiltä loistavaa lankakerää joten täytyy psyykata itseään olemaan liikkumatta siellä suunnalla vähään aikaan... No onneksi se kahden viikon talviloma alkaa ylihuomenna ja sitten on aikaa kuluttaa noita kaikkia ihania lankoja.

Loppukiri alkaa

Viikonloppuna ja loppuviikolla kisätyö eteni taas ihan hyvää vauhtia ja tässä on tämän hetken väliaikatulos nähtävillä. Valmiina ovat siis jo etu- ja takakappale ja sekä ensimmäinen hiha, toista on noin 15 cm neulottuna.

Nyt olis taas jo niin paljon ideoita ja suunnitelmia uusia töitä varten että sais jo valmistua. Paitaa on aika tylsä tehdä vaikka onneksi sentään hihat tuovat vähän vaihtelua. Totaalinen puudutus olis kyllä tullut jos nekin olis olleet samanlaista neulosta kun etu- ja takakappale. Hihoissa voi sentään aina odotella raitojen vaihtumista... No tosin jos ei toi malli olis ollut noin yksinkertainen niin eipä se olis tuota vauhtia edennytkään, en olis jaksanut keskittyä noin aktiivisesti pelkästään neulomiseen. Nyt työtä siivittää toive valmistumisesta ja uusista odottavista haasteista joten uskoisin hihan valmistuvan viimeistään huomenna.

Peli ei sittenkään ole vielä menetetty

Kisatyön edistyminen on suorastaan yllättänyt itsenikin. Vaikka viikonloppuna työ ei sanottavasti edistynytkään on parin viime päivän aikana kirimistä tapahtunut huomattavasti. Nyt valmiina on jo takakappale ja etukappale on puolessa välissä ja se on mielestäni huima saavutus tässä ajassa. No totuuden nimissä olen kyllä sen parissa kaiket illat viettänytkin. En tietenkään itse neuletyön takia vaan kun talviurheilu on niin täynnä kiinnostavia lajeja... ;-) Tottahan urheilu kiinnostaa mutta epäilen että ilman neuleprojektia olisin ihan noin tarkkaavaisesti jaksanut seurata curlingin alkusarjan otteluita. Nyt olen alkanut päästä sisään curlingin taktiikkakuvioihinkin, sehän alkaa olla jo oikeasti mielenkiintoista... :-) Ja sitten kun loputtomat jääkiekko-ottelut alkavat kyllästyttää niin muutan aina töineni tänne tietokoneen ääreen. Kun kerran valitsin sopivan aivottoman mallin niin ei ole mitään ongelmia lukea neuleblogeja ja keskustelupalstoja ja samalla neule valmistuu puikot tikuttaen. Sitä suorastaan aina hämmästyy lopettaessaan kuinka paljon on saanut aikaan. Ja mies vielä yrittää väittää etten mä tee mitään hyödyllistä...? Siis miten niin en tee, mähän teen jopa kahta asiaa kun luen ja neulon yhtä aikaa...! Omituisia väitteitä... Nyt kun vielä keksisi että miten pystyy kirjoittamaan blogia ja neulomaan yhtä aikaa, tässä menee nyt hyvää peliaikaa hukkaan.

Yksi varjostava tekijä tässä kisasuorituksen onnistumisessa kyllä ajan lisäksi on. Kisakunto ei ilmeisesti ole ihan kohdallaan, harjoituskausi ei joko ollut riittävä tai sitten huippukunto ei ole osunut kisa-ajankohtaan. Hartiat ja sormet ovat nimittäin alkaneet oireilla ikävästi joten saa nähdä miten käy, valmistuuko neule ennenkuin kädet jäävät pysyvästi kramppiin. Ehkä tämän koitoksen jälkeen pitää ainakin hieman hidastaa tahtia. Tosin onneksi mun talviloma alkaa samaan aikaan kun olympialaiset päättyvät ja tarkoituksena olisi lähteä pariksi päiväksi kylpylään rentoutumaan. Jee, jee... Sinne tuskin otan käsityötä mukaan ollenkaan joten muutaman päivän tauko on luvassa höystettynä hieronnoilla. Sen jälkeen onkin sitten taas valmis kohti uusia koitoksia. :-) Tuskin maltan odottaa...

Kuvia en tähän keskeneräisestä työstä jaksa nyt lisätä. Mun mielestä keskeneräiset työt on niin tylsän näköisiä, ei niitä viitsi kuvata. Katsellaan sitten kun on jotain muutakin valmista kun yksitoikkoinen takakappale.

Tavoitevauhti menee menojaan

Olympiatyö ei ole edistynyt ollenkaan tavoitevauhtia, viikonloppu meni taas ihan muuhun kun käsitöihin. Olin laskenut työn tavoitteessa pysymisen nimenomaan viikonloppujen varaan mutta ehkä saan vielä kirittyä kaulaa kärkeen kiinni. :-) Tänään on ainakin ollut kova yritys, heti töiden jälkeen liimauduin sohvalle ja olen katsonut tiiviisti miesten pikaluistelua, vaikka totuuden nimissä laji ei välttämättä ihan ykkössuosikkeihin kuulukaan... No onhan siinä ainakin paljon hyväkroppaisia miehiä tiukoissa trikoissa, täytyy vaan varoa ettei työhön tule liikaa virheitä jos unohtuu turhan intensiivisesti tuijottamaan... Nyt täytyy palata lajin pariin mutta laitan vielä tähän kuvan olympiatyön tämänhetken tilanteesta. Kuvan alareunassa voi myös havaita meidän kisamaskotin aktiivisen panoksen työn edistymiseen... :-)

Olympiatyö

Neulontaolympialaisiin osallistuminen on nyt suoritettu ja kilpailutyöksi ilmoitin neulepaidan raidallisilla raglanhihoilla (ohje: Novita Kevät/06) . Päätin valita sen kisatyöksi koska olin jo valmiiksi päättänyt että haluan neuloa sen seuraavaksi ja kun langatkin ovat jo valmiina. Mallinahan neule ei todellakaan ole mikään monimutkainen mutta ihastuin neuleen iloisiin väreihin. Varsinkin aina keväisin tekee mieli käyttää kaikkia kirkkaita ja värikkäitä värejä, ne piristävät kummasti mieltä. Neule toteutetaan Novitan 7 veljestä langasta siten että etu- ja takakappaleesta tulee turkoosi ja hihoihin käytetään Jättiraita-lankaa jossa on turkoosia, vihreää, pinkkiä ja oranssia. En olekaan pitkään aikaan tehnyt raglanhihoja eli hauskaa kokeilla taas niidenkin tekemistä. Raglanhihoista tulee mielestäni aika hauskat kun hihat on toteutettu raidallisena.

Ongelmaksi tässä saattaa muodostua ajan vähyys eli hiukan epäilen saavani neuletta valmiiksi olympialaisten aikana. Ajattelin kuitenkin siitä huolimatta osallistua ja yrittää tosissani, mitään suurempaa stressiä en silti ota. Jos ei valmistu ajoissa, niin ei valmistu. Tuleepahan sitten ainakin nopeammassa tahdissa valmiiksi kisojen jälkeen. Ja ainahan Suomen joukkueessa on kisakoneessa ollut niitäkin jotka ovat hankkimassa kokemusta seuraavia kisoja varten vaikkeivät varsinaisesti mitään mitalitoivoja olekaan eli jonkunhan tässäkin on hoidettava se puoli...

Valmiita töitä

Kun perjantaina sain kädet tehokkaan rasvauskuurin jälkeen taas suhtkoht toimintakuntoisiksi niin töitä alkoi valmistua pikatahtiin. Oli varmaan kerääntynyt niin paljon käyttämätöntä neulontaenergiaa... Ensinnäkin sain valmiiksi toisenkin huovutettavista tossuista ja sitten aloin heti tehdä Novita Teddy-langasta ponchoa. Teddyyn törmäsin kauppamatkalla ja se oli niin ihanan pörröistä ja kivan väristä etten voinut vastustaa. Poncho valmistuikin sitten nopeesti ja oli tänään jo koekäytössä. Ihan oli lämmin ja sopivan väljä eli toimi käytönnössäkin ihan hyvin. Ponchon ohje oli Novitaklubin sivuilta, olisko ollut syksy 2005 tai jotain. Olin yllättynyt siitä, että onnistuin tekemään yhteenompelunkin melko huomaamattomasti, vähän pelotti toi keskelle tulevan sauman onnistuminen.


Ponchon valmistuttua aloitin taas pakkasen innoittamana neulomaan pipoa Novita Ainosta. Tarkoituksena oli tehdä jonkinsortin palmikkopipo mutta Lauran BiBo-ohjetta katsellessani päätin ryhtyä BiBon omistajaksi. Nyt BiBoa on valmistunut jo viisi senttiä ja ihan hyvältä näyttää!

Onpa tää nyt vaikeeta...

Kyllä tää tekniikka on ihmeellistä, mä en kertakaikkiaan saa näitä kuvia tulemaan kunnolla. Ohjelma ei vaan suostu lähettämään kahta kuvaa kerrallaan saati sitten sijoittamaan niitä samaan paikkaan... Ehkä mun täytyy vaan pysytellä yhden kuvan tekniikassa niin kauan kunnes ehdin datanörtteillä sen verran että saan selville mikä on ongelmana (käyttäjässä vai koneen asetuksissa...) Joka tapauksessa tässä on vielä kuva niistä viikonloppuna valmistuneista huovutetuista tossuista. Heitin ne heti valmistumisen jälkeen pesukoneeseen ja tossut saavuttivat juuri oikean kokonsa kerrasta. Mies tosin saikin sitten istua koko illan kosteat tossut jalassa oikean koon ja muodon varmistamiseksi mutta kyllä niistä sitten hyvät tulivatkin. Ovat olleet sen jälkeen jo kovassa käytössä.


Kovan pohdinnan alla on ollut osallistuminen neuleolympialaisiin. En vaan pysty päättämään sopivaa kisatyötä kun kaikki tuntuu olevan joko liian helppoa tai sitten liian työlästä. Oikeastaan haluaisin tehdä seuraavaksi raitahihallisen paidan johon olen ostanut jo langatkin valmiiksi mutta epäilen vähän etten tuolla aikataululla pysty sitä toteuttamaan. Valitettavasti kuitenkin vapaa-aika on niin rajallista enkä haluaisi tuosta enää ylimääräistä stressiä (jos päätän saada sen valmiiksi niin sitten sen on tultava valmiiksi...). Mallin on kuitenkin oltava helppo sillä haluan myös katsoa olympialaisia enkä pelkästään keskittyä mallikuvion seuraamiseen. Ja toisaalta kuitenkaan oma itsetunto ei anna valita liian helppoa työtä, eihän siinä sit ole enää mitään haastetta. Miten tästäkin asiasta voi tehdä itselleen näin vaikean...? Hmm... täytyy vielä pohtia asiaa, onhan tässä vielä pari päivää aikaa...

Tuskaa...

Tällä viikolla ei ole käsityöt paljoakaan edistyneet. Viime viikonloppuna sain tehtyä huovutetuista tossuista yhden valmiiksi ja aloitin Fifi-huivia, josta sainkin jo lähes puolet tehtyä. Löysin kaapin kätköistä vanhat mohair-langat joten pääsevätpähän nyt nekin käyttöön Fifi-huivin muodossa. Lankoja jää tosin vieläkin yli joten myöhemmin taidan kokeilla niistä esim. pikku boleron neulomista, malli on jo suunnitteilla.

Alkuviikon olen ollut työmatkalla itä-Suomessa enkä tullut ottaneeksi käsityötä mukaan joten eivät ole itsestään edistyneet. Onneksi piilotin käsityöt lähtiessäni tarpeeksi hyvin niin eivät ole myöskään meidän pikku apulaisen myötävaikutuksesta itsestään purkaantuneetkaan... :-)

Tuskaa aiheuttaa tällä hetkellä se, että jouduin viettämään työmatkalla melkoisen paljon aikaa ulkona ja kylmän ilman vaikutuksesta kädet kuivuivat aivan totaalisesti. Nyt sormenpäät ovat halkeilleet ja kipeät eikä neulomisesta tule mitään. Täytyy yrittää antaa käsille jotain tehohoitoa että pääsisin takaisin käsitöiden kimppuun. On se nyt kumma kun työnteko alkaa jo haitata harrastuksiakin... Pitäisi saada ainakin se toinen huovutettu tossu tehtyä ettei miehen varpaita palele kun pakkanen alkaa taas nousemaan ja olen luvannut ne jo aikoja sitten tehdä. Ehkä lämpimät varpaat edesauttaisivat positiivisempaa suhtautumista jokapuolella lojuviin lankoihin ja keskeneräisiin käsitöihin...?

Taikajakku valmistui

Eli tässä se nyt sitten on, valmis taikajakku! Sain tiistaina viimeisen hihankin valmiiksi ja langanpäät pääteltyä. Eilen kunnostauduin ompelemalla saumat kiinni. En tosin siinä neulan suihkeessa huomioinut että ompelin saumat kiinni hieman eri puolelta kuin oli tarkoitus... No eihän se varsinaisesti tuossa mallissa näy muuten kuin niin että saumakohdista olisi tullut ehkä vähän paremman näköiset toisin päin. Laiskuuttani en kuitenkaan jaksanut enää purkaa joten saanee kelvata tuollaisenaan. Jos jonain päivänä saan oikein suuren energialatauksen niin sitten voi harkita mutta muuten olkoot noin. Samaa sarjaa on tuo kuvakin, ei siitä saa mitään selvää mutta on ollut niin rankka päivä etten jaksa mitään studiojärjestelyjä nyt viritellä... :-)

Seuraava työkin on jo päässyt eilen puikoille, ajattelin tehdä tässä välityönä nuo suunnitteilla olleet huopatossut. Saa nähdä miten käy taas koon kanssa kun se on vähän arpomista tuo mun huovuttaminen. Onneksi lopputulosta saa venytettyä melko reippaasti, ei haittaa vaikkei osuisi ihan kohdalleen. Tai eihän se olisi arpomista jos olisi kärsivällinen ja sitkeä ja seuraisi huopumista pesun aikana mutta kun ei ole niin lopputulos voi olla mitä vaan, jännitystä elämään...

Ulla-neuletta lukiessani törmäsin minäkin jo huomattavaa mainetta niittäneeseen Fifi-huiviin. Sellainen on kyllä ihan pakko neuloa mohair-langasta! Ihan kivan näköinen ja yksinkertainen malli ja mohairista siitä tulee lämmin ja kevyt sekä näyttävän näköinen. Pitänee lisätä heti työjonoon. Varsinkin jos löydän vielä mohair-puserosta ylijääneitä lankoja kaapin pohjalta niin se saattaa jopa olla seuraavana vuorossa. Mutta nyt täytyy taas lähteä käsityön pariin ettei mene kalliit vapaa-ajan hetket hukkaan tässä turhia löpistessä... :-)

Villapaita ja onnellinen omistaja

Ja vielä päivän piristykseksi haluan laittaa kuvan yhdestä kaikista kovimpaan käyttöön päässeestä tekemästäni villapaidasta eli koiran jussipaidasta. Se lämmittää koiraa mukavasti varsinkin trimmauksen jälkeen eikä haittaa kovaakaan menoa. Ja paita on saanut kovasti kehuja ja ihastuneita kommentteja myös muilta ohikulkijoilta ja koiranomistajilta...

Omituisuuksia

Koska myös mulle esitettiin haaste emman toimesta niin täytyyhän se sitten ottaa vastaan. Eli tässä tulee viisi kappaletta omituisia tapojani.

1) En siedä hetkeäkään likaisia astioita tai tyhjiä pulloja pöydillä tai tiskipöydällä. Vaikken muuten olekaan mikään siivousintoilija niin astiat ja tyhjät pullot on välittömästi vietävä pois näkyvistä. Vaikka illalla olisi kuinka väsynyt tahansa niin nukkumaan ei voi mennä jos ei pöydät ole puhtaat. Ja jos jostain syystä astioita tms. sattuisikin jäämään illalla näkyville niin ne on siivottava heti aamulla pois vaikka olisi jo valmiiksi myöhässä töistä. Tällaista siivousintoa eivät kuitenkaan aiheuta esim. tuoleilla lojuvat vaatteet tai villakoirat nurkissa...

2) Omaan ylivarovaisen ja vainoharhaisen ajotyylin. Huolimatta siitä, että ajan melko paljon autolla (viime vuonna tuli esim. yli 30 ooo km) olen ajaessani lähes vainoharhainen. Varaudun koko ajan siihen että kuka tahansa kanssa-autoilijoista voi ajaa päälle koska tahansa. Eli mun kohdalla ajokilometrit eivät tuo ajovarmuutta vaan varmuutta siitä, että pääkaupunkiseudun liikenne on kaoottista ja mitä tahansa voi sattua missä tahansa. Tosin ajotyyli on kyllä pelastanut aika monesta läheltäpiti-tilanteestakin joten ehkei se ole niin huono asia...

3) Kattaus on ruoanlaitossa kaiken A ja O. Oli ruoka sitten mitä lenkkimakkaraa tai kaurapuuroa tahansa niin sitä ei voi syödä kuin tietynlaisilta lautasilta ja niin että astiat sopivat toisiinsa. Täysin mahdoton ajatus on esim. että ihmisillä olisi käytössään erilaiset lautaset tai lasit vaikka syöminen tai juominen tapahtuisi ihan epävirallisesti samalla kun katsellaan televisiota.

4) Värien on sovittava yhteen niin vaatetuksessa kuin muutenkin. En voi lähteä edes keskiyöllä ulkoiluttamaan koiraa jos ei vaatetuksessa värit sovi yhteen. Kerta kaikkiaan ei voi laittaa esim. violettia pipoa ja keltaisia lapasia vaikkei kukaan näkisi... Muuten päällä sitten voikin olla pyjamahousut tai ihan mitä tahansa, sillä ei ole niin suurta merkitystä. Mut värit on sovittava yhteen!

5) Työasioista ei saa puhua lomalla ollenkaan. Rentoutumisen kannaltahan se tietysti on hyvä asia mutta annapa olla jos joku edes tulee maininneeksi mitään työhön liittyvää. Vastausta ei tule saamaan ennenkuin lomat on vietetty ja työt taas alkaneet.

Lisääkin olisi kyllä löytynyt mutta antaa nyt olla tällä kertaa. Ketään uusia ihmisiä en enää haasta koska ei taida löytyä ketään kuka olisi tästä päässyt luistamaan.

Maanantaiyhteenveto

Viikonloppuna sain taas hieman edistettyä neuleprojektejani vaikkakin aika meni taas suurelta osin muuhun kuin käsitöihin. Sain neulottua taikajakkuun toisen hihan ja toistakin on jo n. 15 cm valmiina eli kyllä sen tällä viikolla pitäisi valmistua. Paksu lanka on kyllä kiitollista neuloa, saa ihan huomaamatta ja vähässä ajassa pitkät pätkät neulottua.

Lauantai tuli vierailtua Novitan tehtaanmyymälässä alelankoja katselemassa ja kalliiksihan se tuli... En mä niitä alelankoja ostanut mutta uutuuksia tarttui kyllä mukaan. Nyt on taas langat ainakin yhteen villapaitaan hankittu. Mutta se saa kyllä odottaa vuoroaan niin kauan että ainakin toi taikajakku on valmistunut.

Pipokin pitäisi itselle ehtiä tekemään kun ei taas löydy muka mitään muihin asusteisiin sopivanväristä. Yhden sopivanvärisen palmikkopipon tossa ennen joulua jo väsäsin mutta ei siitä kuitenkaan tullut sitten mun näköistä, lahjoitin sen äidille joka sitä kiitettävästi on käyttänytkin. Täytyy ilmeisesti vaan tehdä samanlainen mutta yksivärinen pipo kun jo marraskuussa itselleni tein kirjavasta langasta. On ollut kovassa käytössä mutta kun se ei sovi ton toisen takin väreihin ollenkaan. (Vrt. Omituisuuksia, kohta 4...)

Viikonlopun saldoa 2

Ja tässä vielä kuva viikonloppuna työn alla olleista kämmekkäistä. Nyt kun pakkanen taas uhkaa niin sisälläkin on sormet jäässä joten neuloin apuun kämmekkäät. Lapasosuus on tarkoituksella jätetty aika lyhyeksi jotta noilla pystyy tekemäänkin jotain vaikka esim. kirjoittamaan tietokoneella. Testasin jo tänään ja kätevät oli.

Viikonlopun käsityösuorituksia

Viikonlopun saldona oli slipoverin ja kämmekkäiden valmistuminen. Liivin kappaleet ovat olleet jo pari viikkoa valmiit mutta en vaan ole saanut pääteltyä langanpäitä ja ommeltua kappaleita yhteen. Nyt sain sen vihdoin tehtyä. Innostuin jopa huolittelemaan reunukset rapuvirkkauksella vaikken muista koska olisin viimeeksi virkannut jotain... Mutta ihan hyvä siitä tuli. Tämän mallin kantavana ajatuksena oli vaakasuuntaan neulominen ja ihan hauska idea oli myös tehdä raidat pätkävärjätystä langasta. Lopputuloskin on siis ihan ok, saattaa päästä jopa käyttöön asti... :-)

Tammikuun alun viritelmiä

Jottei homma menisi ihan selittelyksi niin täytyyhän mun esitellä edes yksi keskeneräinen työkin. Eli työn alla on juuri nyt lilakirjava taikajakku Novita Hippy-langasta.


Löysin taikajakun ohjeen Novitan Talvi 2005 -lehdestä ja se näytti niin erikoisen malliselta että pakkohan minun oli päästä kokeilemaan sen tekemistä. En kertakaikkiaan ymmärtänyt miten tuon muotoinen kappale tulee päälle ja mihin ne saumat asettuvat joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kun kokeilla. Ja voihan sitä lopputulostakin sitten ehkä joskus käyttää... Kun valitsin langaksi noin paksun vaihtoehdon (langat olivat tarttuneet mukaan hieman aikaisemmin alennusmyynnistä ja odottivat vain puikoille pääsyä) niin työ etenee tosi nopeasti.

Huomaan aina valitsevani neuletyöni aika samanlaisin perustein. Mallissa, kuviossa tai langassa pitää olla jotain (minulle itselleni) uutta ja erilaista jota minun on sitten aivan pakko kokeilla käytännössä. Se voi olla uudenlainen kirjoneule- tai palmikkokuvio tai joku työn osa (esim. huppu), eikä siinä silloin lasketa työtunteja. Ainoa huono puoli tässä valintatavassa on se, että innostuksissani jätän usein huomioimatta sen että valmiit työt eivät ole välttämättä ollenkaan sellaisia joita itse käyttäisin. On tietysti poikkeuksiakin mutta valitettavan monet neuletöistäni ovat kyllä sijoittuneet kaapin perukoille ja jääneet erittäin vähäiselle käytölle. No onneksi olen alkanut tiedostaa asiaa ja yrittänyt ottaa huomioon myös niin mallin sopivuutta omaan makuun kuin myös sen että vaikka paksuista langoista saakin näyttäviä neuleita niin käytön kannalta ne eivät ole kaikista käytännöllisimpiä. Tosin tuo tällä hetkellä kesken oleva taikajakku kumoaa kyllä suoraan mun oppineen yhtään mitään (vrt. paksu lanka ja malli jota en kuitenkaan osaa milloinkaan käyttää...)

Toinen työn alla oleva neule on kietaisupaita pinkkisävyisestä Novitan 7 veljestä Moniraita- langasta (en ole ennen kokeillut kietaisujakun tekemistä ja lankakin oli herkullisen väristä). Työ on siirretty hetkeksi syrjään taikajakun alta mutta eiköhän sekin tässä kevään mittaan etene. En mä näin talven keskellä joka tapauksessa vielä noin keväisen haalean pinkkiä paitaa osais käyttääkään joten paidan valmistumisella ei ole kauhea kiire.

Tosin eilen uutta Novitan Kevät 2006-lehteä selaillessani löysin taas useamman uuden kivan mallin jota täytyy kokeilla. Kohta noita kivoja malleja on taas niin paljon ettei millään riitä aika kaikkien toteuttamiseen :-( No onneks noi oli jo kevät/kesämalleja ja kesään on vielä runsaasti aikaa joten ei auta kun laittaa puikot heilumaan.

Naisinsinöörin looginen harrastus

Jotkut ovat kummeksuneet kuultuaan minun harrastavan niin perin naisellista ja käytännön läheistä harrastusta kuin neulonta kun työssäni olen kuitenkin hyvin miehisellä ja teoreettisella alalla. Mutta siitähän se tasapainottava tekijä juuri tuleekin. Voi kerrankin nähdä heti konkreettisesti omien kättensä jäljen ja toisaalta raskaan työpäivän jälkeen on erittäin rentouttavaa antaa käsien tehdä työtä ja aivojen levätä.


Sitäpaitsi voiko naisinsinööri loogisempaa harrastusta löytääkään kuin neulonta? Neulontahan on itseasiassa suurelta osin puhdasta matematiikkaa. Kun noudatat silmukkamääriä ja kuvioiden kaavoja, saat halutun lopputuloksen. Loogisella päättelyllä ja yksinkertaisilla laskutoimituksilla pystyt mallia muuttamaan haluamaasi suuntaan. Teoreettisten mallien pohjalta luodaan prototyyppi joka joko toimii käytännössä tai sitten ei... Mihin muuhun tekniikkakaan perustuu.

Uusi alku

Uudelleen neulomisesta innostuin marraskuussa kun päätin haluavani itsetehdyn pipon. Ensimmäinen viritelmä joutui kyllä purkuun (johtuen huonosta lanka- ja mallivalinnasta) mutta huomasin siinä neulontaohjeita selaillessani kuinka paljon toteuttamisen arvoisia malleja löytyisikään. Se oli sitten taas menoa! Kun vielä ostin Stitch'n Bitch-kirjan, jonka jutut olivat todella hauskoja ja eksyin neuleblogien maailmaan niin olin jo todella syvällä lankakorissa. Olen elänyt viime vuodet niin pimennossa etten missään vaiheessa ole edes tajunnut kuinka suosittua neulomisesta on tullut. Oli erittäin mukavaa huomata, ettei neulomisen tarvitsekaan olla yksinäistä puurtamista vaan on myös mahdollista keskustella aiheesta samanhenkisten kanssa ja vaikka neuloakin yhdessä. Erittäin kiinnostavaa on myös lukea ihmisten neuleblogeja ja seurata sekä töiden etenemistä että saada inspiraatioita omia töitä varten. Sen olen jo neulontaharrastukseni alkuvaiheessa todennut että neulonta on addiktoivaa. Mun ei ole koskaan tarvinnut kuin hetken seurata vierestä jonkun muun neulomista ja viimeistään seuraavana päivänä on oma käsityö vireillä. Se toimii lähes joka kerta!

Neulontahistoriaa

Ajattelin ensin kertoa hieman taustoja neulontahistoriastani. Ainakin itsestäni on mukavaa lukea siitä miten ihmiset ovat aloittaneet neulontauransa. Mutta jos ei kiinnosta, niin ainahan on helppo jättää myös lukematta...

Ihan ensimmäinen neulontatyöni oli pannulappu ala-asteella kolmannella luokalla. Siitä tuli... no hieman vino... Neljännellä luokalla neuloin perinteiset kaulaliinan, viidennellä lapaset ja kuudennella sukat. Näitä kaikkia töitä yhdisti se, että ne olivat väriltään kirkkaan punaisia enkä koskaan käyttänyt niitä missään. Liekö johtunut ilmeisesti tarjouksessa olleesta punaisesta langasta, jonka väriä en voinut sietää. Samaan aikaan aloin kuitenkin kiinnostua neulomisesta ihan vapaa-ajalla ja sain tehtyä useat (myös ahkerassa käytössä olleet) lapaset ja sukat. Sukan kantapään opin neulomaan kirjasta lukemalla huolimatta siitä että silloinen väliaikainen käsityönopettajamme yritti opettaa meille kauheinta ja muodottominta elämässäni nähnyttä sukan kantapäätä. (Pienessä koulussa ei saatu järjestettyä uutta käsityönopettajaa eläkkeelle jääneen tilalle ja väliaikaisesti virkaa hoiti liikunnanopettajamme joka ei selvästikään ollut neulontaihmisiä...)

Seitsemännellä luokalla neuloin mustavalkoiset kirjoneuleiset säärystimet. Niistä tuli ihan oikeasti hienot! Kun siinä sivussa seurasin luokkakavereiden toinen toistaan epätoivoisempia yrityksiä saada edes jonkinlainen (yksi) säärystin (joka kävisi jollekin muullekin kuin mammutille) kasaan ja omani olin saanut valmiiksi jo aikapäiviä sitten, aloin huomata etten ihan toivoton tapaus ollutkaan. Tämä huomio oikeastaan antoi lopullisen alkusysäyksen neulontaharrastukselleni. Sen jälkeen neulontatöitä onkin alkanut valmistua tasaiseen tahtiin. Näiden viidentoista vuoden aikana olen neulonut välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti. Joinain vuosina olen saanut valmiiksi useamman villapaidan ja joinain taas eivät edes villasukat ole päässeet jalkaan asti. Viime vuodet ovat kuuluneet enemmäkseen siihen hiljaiselon kauteen.

Tuossa alla on vielä pari kuvaa vanhoista töistäni jotka kaikki on tehty 90-luvun keski-/loppuvaiheilla. Näistä harmaa-valkoinen kirjoneuletakki on edelleen kovassa käytössä, tummansinistä V-kaula-aukkoista neuletta käytin aikanani yllättävän paljon omaksi työkseni. Erityinen ylpeyteni kohde on ollut kuitenkin ruudullinen palmikkopusero. Paidan olen tehnyt 11 vuotta sitten, muistaakseni jopa ihan kohtuuajassa ja lopputuloksesta tuli todella hyvännäköinen. Paita on aina ollut liian paksu ja kutittava käytettäväksi (lankana Novitan 7 veljestä) ja hihoista tuli hieman liian lyhyet joten käyttöön se ei ole varsinaisesti useinkaan päässyt mutta välillä olen sen kaivanut kaapista esiin ihastelua varten.

Tikkua Ristiin

Täytynee ensimmäisenä valaista hiukan blogini nimen historiaa eli... Perheemme miesväen sanavarastosta on kehitetty neulontaa kuvastava termi tikuttaa. Termi on saanut alkunsa puhtaasti neulonnan aiheuttamasta kilisevästä äänestä, joka esim. häiritsee television katselua. Puikkojen "yhteenhakkaaminen" on siis tikuttamista. Tästä johdannaisena puikkoja kutsutaan siis tikuiksi. Josta päästään sopivasti toiseen neulontaa kuvastavaan termiin eli laittaa tikkua ristiin.

Huomasin neuleblogeja lueskellessani että Pohjanmaalla on käytössä myös termi tikkuaminen, joka kovasti muistuttaa meillä käytössä olevaa termiä. Tiedä sitten onko niillä jotain lähempää yhteyttä?

Blogini nimi voi tietysti juontaa juurensa siitäkin että olen luonteeltani aika laiska ihminen enkä viitsisi laittaa tikkua ristiin minkään asian vuoksi... :-) Tämä todennäköisesti tulee vaikuttamn myös siihen, että sivujen päivittäminen voi olla satunnaista, sanottavaa on paljon mutta toimeen ryhtyminen saattaa kestää.